Ahmad Baba kuului Akitin berberisukuun, jonka jäsenet olivat toimineet Timbuktussa muslimipappeina ja tuomareina. Kun MarokonsulttaaniAhmad al-Mansur valloitti songhaivaltakunnan, Ahmad Baba ja joukko hänen virkaveljiään kieltäytyi tunnustamasta sulttaanin hallitusvaltaa. Heidät vangittiin vuonna 1594 ja vietiin kahlittuina Marokkoon. Ahmad Baba vapautettiin vuonna 1596, mutta hän joutui jäämään Marrakechiin, jossa hänestä tuli kuuluisa lainoppinut. Ahmad al-Mansurin kuoltua vuonna 1607 hänen seuraajansa Mawlay Zaydan salli Ahmad Baban ja muiden karkotettujen palata Timbuktuun. Ennen kuolemaansa Ahmad teki pyhiinvaellusmatkanMekkaan.[1]
Ahmad Baba on kirjoittanut noin viisikymmentä teosta, jotka käsittelevät islamilaista lakia, kielioppia ja muita aiheita. Hänen pääteoksensa on Ibn Farhunin laatiman lainoppineiden elämäkerraston täydennysosa, joka valmistui Marrakechissa vuonna 1596. Myöhemmin hän laati siitä lyhennetyn version, jonka nimenä on Kifayat al-muhtadj li-marifat ma laysa fil-dibadj. Ahmad Baban teos on tärkeä Maghrebin alueen henkilöbibliografinen lähde, ja hänen osittain säilyneestä kirjastostaan on julkaistu Espanjaa koskevaa lähdeaineistoa.[1]
Oppineen mukaan on nimetty vuonna 1973 avattu Ahmed Baban instituutti, jonka tehtävänä on Afrikan historiaa koskevien kirjallisten lähteiden kerääminen, konservointi ja tutkimus[2].
Lähteet
↑ abcThe Encyclopaedia of Islam, new edition, volume I, s. 279–280. Leiden: E.J. Brill, 1986. ISBN 90-04-08114-3
↑Pascal James Imperato, Gavin H. Imperato: Historical Dictionary of Mali, fourth edition, s. 11. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0810856035
