Ahdas esinahka eli fimoosi on tila, jossa esinahka on niin kireä, ettei sitä saa vedettyä kunnolla pois terskan päältä.[1] Vastasyntyneillä on tavallista, että esinahan aukko on pieni ja esinahka on kiinnittyneenä paikoilleen. Suurimmalla osalla kuitenkin esinahka väljenee muutamana ensimmäisenä elinvuotena.[2]
Termi fimoosi tulee kreikankielisestä sanasta phimos.selvennä Tosin oletetaan, että sanan merkitys on ajan myötä muuttunut.selvennä Kreikkalaiset eivät tuolloinselvennä edes olleet kiinnostuneet esinahan lääketieteellisestä merkityksestä.[3]
Ahdas esinahka voi aiheuttaa kipua virtsaamisen, erektion ja yhdynnän yhteydessä. Lisäksi ahdas esinahka voi vaikeuttaa terskan käsittelyä sen verran, että genitaalihygienian ylläpito hankaloituu, jolloin tulehdusriski kasvaa.
Ahdas esinahka, joka on jäänyt terskan taakse ja ei tule hyvin terskan päälle, voi aiheuttaa parafimoosin, ”espanjalaisen kauluksen”. Tällöin siittimen pään verenkierto voi häiriytyä ja syntyä iskemia, joka hoitamattomana voi johtaa kuolioon.[4]
Hoito
Ahtaalle esinahalle voi itse antaa kotihoitoa, kun kyseessä ei ole lapsi. Tämä tapahtuu kevyesti sormilla hieromalla ja venyttelemällä nahkaa taakse kohti peniksen tyveä.[5] Lapsille venyttämismenetelmää ei kuitenkaan ole suositeltava käyttää.[6]
Kotihoito ei kuitenkaan välttämättä tehoa. Leikkausmenetelmiä ahtauden korjaamiseksi on muutamia, kuten preputioplastia, joka paranee nopeasti eikä merkittävästi vaikuta peniksen ulkonäköön. Radikaalimpana vaihtoehtona on myös kirurginen menetelmä, ympärileikkaus. [7]
Ympärileikkauksista ahtaan esinahkan hoitona on kuitenkin luovuttu monissa maissa paitsi Suomessa jo 1990-luvulla julkaistujen tutkimusten perusteella, jotka todistivat muita menetelmiä tehokkaina ja halvempina ja koska ympärileikkaus poistaa peniksen viisi herkintä osaa.[8]
Muita tehokkaita hoitomenetelmiä esinahkan venyttämiseen ovat mm. pienten ilmapallojen tai muiden työkalujen käyttö tai esim. lääkäri Michel Beaugén neuvoja oikeasta itsetyydytystekniikasta.[15][16][17]
↑Hannu Jalanko: Virtsa- ja sukuelimet (Kappale Mitä ahtaalle esinahalle tehdään?) Duodecim.
↑George C. Denniston, Frederick Mansfield Hodges ja Marilyn Fayre Milos: Male and female circumcision: medical, legal, and ethical considerations in pediatric practice, s. 38. Springer, 1999. ISBN 9780306461316Google Book. (englanniksi)
↑Esposito C, Centonze A, Alicchio F, Savanelli A, Settimi A: Topical steroid application versus circumcision in pediatric patients with phimosis: a prospective randomized placebo controlled clinical trial. World J Urol, 2008, 26. vsk, nro 2, s. 187–90. PubMed:18157674doi:10.1007/s00345-007-0231-2Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
↑ Reddy S, Jain Viral, Dubey Manish, Deshpande Pankaj, Singal AK. Local steroid therapy as the first-line treatment for boys with symptomatic phimosis - a long-term prospective study. Acta Paediatr. 2011 Nov 21. doi: 10.1111/j.1651-2227.2011.02534 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22103624
↑He Y, Zhou XH: Balloon dilation treatment of phimosis in boys. Report of 512 cases. Chin. Med. J., 1991, 104. vsk, nro 6, s. 491–3. PubMed:1874025Artikkelin verkkoversio.
↑Beaugé M: The causes of adolescent phimosis. Br J Sex Med, 1997, 26. vsk, nro Sept/Oct. Artikkelin verkkoversio.
↑Beaugé, Michel: Conservative Treatment of Primary Phimosis in Adolescents. Faculty of Medicine, Saint-Antoine University, 1991. Artikkelin verkkoversio.