Adalbert syntyi böömiläiseen ruhtinassukuun yhtenä kuudesta veljeksestä. Hän opiskeli teologiaa kymmenen vuotta MagdeburgissaMagdeburgin Adalbertin johdolla, ja tämän kuoltua otti itsekin nimen Adalbert Vojtěch.[2] Adalbert Vojtěch oli ahkera ja lahjakas, ja hänestä tuli pian tunnettu kirkonmies koko Euroopassa.
Vuonna 980 Adalbert päätti opintonsa ja palasi Prahaan missä hänestä tuli ensin pappi ja vuonna 982 piispa. Hän oli Prahan ensimmäinen tšekkiläissyntyinen piispa.[1] Hänet tunnettiin hyväntekeväisyydestä ja vaatimattomuudesta. Työ oli rankkaa, vaikka pääosa böömiläisistä oli kastettu kristityiksi, sillä pakanalliset tavat kuten moniavioisuus olivat yleisiä alueella.
Vuonna 988 Adalbert luopui piispanvirasta ja lähti Roomaan elääkseen erakkona luostarissa. Vuonna 992 paavi lähetti hänet takaisin Böömiin.[1] Siellä hän perusti Brenovin luostarin lähelle Prahaa. Kronikan mukaan piispanvirka oli Adalbertille rasite, ja hän tarjosi sitä Strachvasille.
Adalbert Vojtěchin veljet saivat surmansa alueen valtataisteluissa, ja Adalbert Vojtěch lähti maasta. Hän meni Unkariin ja kastoi madjaariruhtinaan Gézan ja hänen poikansa Istvánin, josta tuli myöhemmin Tapani Pyhä. Adalbert pistäytyi lyhyesti Puolassa ja jatkoi Preussiin tekemään lähetystyötä yhdessä puolalaisen sotajoukon kanssa.
Adalbertin aikainen lähetystyö oli yksinkertaista: koska pakanallinen kansa palvoi pyhiä tammilehtoja, lähetystyön tekijät tuhosivat niitä. Adalbertia varoitettiin koskemasta Preussin lehtoihin, mutta hän ei kuunnellut. Niinpä hänet surmattiin pakanapappien yllytyksestä vuonna 997 Itämeren rannalla Trusossa (nykyinen Elblag).[3]
Adalbert julistettiin pyhäksi Adalbert Prahalaiseksi muutamia vuosia myöhemmin.
