Abdol Hossein Sardari, (noin. 1895–1981) oli azerbaijan- iranilainen valtiomies ja diplomaatti, joka pelasti juutalaisia toisen maailmansodan holokaustin aikana. Hänet tunnettiin ”Iranin Schindlerinä”. Holokaustin muistosäätiö Yad Vashem on nimennyt hänet Vanhurskaaksi kansakuntien joukossa.

Sardari oli Iranin konsulaatti Pariisissa vuonna 1941. Pariisissa oli tuolloin suurehko persianjuutalainen yhteisö. Keväällä 1940 Adolf Hitlerin johtaman natsi-Saksan joukot miehittivät kaupungin. Iranin ja Saksan välillä oli sopimus, jonka mukaan Saksa takaa iranilaisten turvallisuuden.^lähde? Sardari sai näin taattua turvapaikan Ranskassa niille persianjuutalaisille, jotka olivat asuneet siellä sitten Persian valtakunnan ajan. Sardari kamppaili natsivirkamiesten kanssa siitä kuuluuko persianjuutalaisten suojeleminen sopimukseen vai ei, kunnes lopulta asiassa päästiin yksimielisyyteen. Persianjuutalaiset evakuoitiin takaisin Iraniin.^lähde?

Sardari meni kuitenkin vielä pidemmälle. Hän ymmärsi natsien vainojen vakavuuden ja antoi Iranin passeja 500 kappaletta tuhansille ei-persialaiselle juutalaisille, jotka pelastuivat.^lähde?

Sardari ei toiminut Iranin hallituksen toimeksiannosta tai uskontonsa nimissä, vaan oma-aloitteisesti vaikka oli itse muslimi.^lähde?

Abdol Hossein Sardaria kunnioitetaan monissa juutalaisjärjestöissä, kuten esimerkiksi Simon Wiesenthal keskuksessa. Huhtikuussa 1978 Sardari sai virallisen tunnustuksen Israelin valtiolta ja sai nimensä Yad Vashemin holokaustimuseoon Israelissa.^lähde?

Abdol Hossein Sardari kuoli vuonna 1981 Nottinghamissa^[1].