Uusi testamentti ilmestyi Aapeli Saarisalon suomentamana Uuden testamentin versiona ensin kahdessa osassa 1968 ja 1969 ja myöhemmin yhtenä niteenä useana korjattuna painoksena. Saarisalo on pyrkinyt tekemään käännöksestä sanatarkemman kuin viralliset suomenkieliset raamatunkäännökset. Siinä jakeet on erotettu vinoviivoin. Teksti on jaettu kappaleiksi. Joka viidennen jakeen järjestysluku on painettu tekstin sivuun. Kohdat, jotka Uusi testamentti esittää suoraan Jeesuksen puheena, on lihavoitu, mutta kohtia, joissa joku toinen lainaa Jeesuksen puhetta, ei ole lihavoitu. Sanat, joille ei ole sanatarkasti vastinetta alkutekstissä, on kursivoitu. Väliotsikoita eikä lukujen otsikkotiivistelmiä ei ole. Tekstin alaviitteinä olevissa suppeahkoissa selityksissä on tuotu tekstin ymmärtämiseen välttämättömiä, itämaista taustaa kuvaavia asioita. Sanan evankeliumi asemesta käytetään sanaa evankelio. Osa henkilönnimistä on voimakkaammin suomalaistetussa asussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon kolmessa virallisessa kansankirkkoraamatussa (1776, 1933/1938 ja 1992), mm. apostoli Andreaan nimi on muodossa Antero ja apostoli Jaakobin nimi muodossa Jaako.

Alun perin teos ilmestyi kahtena niteenä: "Neljä evankeliota: (Matteus, Markus, Luukas, Johannes)" (1968)^[1] ja "Apostolien tekoja ja kirjeitä" (1969)^[2] Viimeksi mainittuna vuonna käännös ilmestyi myös yhtenä laitoksena^[3] ja kolmas, uusittu painos 1978. Neljäs uusittu ja korjattu painos ilmestyi 1991. Suomennoksen eri painokset on julkaissut Vapaa evankeliumisäätiö.