21 tuuman torpedo on suurin Britanniassa suunniteltu ja/tai valmistettu ja Britannian kuninkaallisen laivaston pinta-aluksissa ja sukellusveneissä käytössä ollut torpedo, jonka halkaisija on 21 tuumaa. Tämän kokoisten torpedojen valmistus alkoi hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Ensimmäistä 21 tuuman torpedoa valmistettiin sekä lyhyenä että pitkänä versiona. Lyhyt (engl. Short) oli pituudeltaan 5,45 metriä ja pitkä (engl. Long) 7,04 metriä. Kummankin taistelulataus oli 200 naulaa, mikä kasvatettiin myöhemmin 225 naulaan.

Mark II oli pääasiassa hävittäjissä käytössä ollut 21 tuuman torpedo, joka otettiin käyttöön vuonna 1914. Torpedon nopeus oli laskettu 45 solmuun toimintavarmuuden parantamiseksi yli 3000 jaardin matkalla. Torpedosta tehtiin parannettu versio Mark II_*, joka oli käytössä taistelulaivoilla ja taisteluristeilijöillä. Torpedon toimintamatka oli 4,1 kilometriä 45 solmun nopeudella.

Mark IV otettiin käyttöön vuonna 1912 hävittäjillä ja muilla pinta-aluksilla.

Mark V oli käytössä A ja B-luokkien hävittäjillä sekä Kent-luokan risteilijöillä.

Mark VII oli suunniteltu 1920-luvun puolivälissä raskaille risteilijöille. Voimanlähteenä torpedoissa oli hapella rikastettu ilma.

Vuonna 1925 suunniteltu Mark VIII otettiin käyttöön vuonna 1927 ja sen paino oli 1 566 kilogrammaa, mistä taistelukärjen osuus oli 340 kg. Torpedon pituus oli 6,58 metriä. Toimintaetäisyys oli 4 570 metriä 40 solmun nopeudella.

Suuremmalla 327 kg taistelukärjellä varustetun parannetun version Mark VIII^* nopeus maksimitoimintaetäisyyden pysyessä samana kasvoi 45,6 solmuun. Toinen parannettu versio Mark VIII^** toimintaetäisyys oli 6 400 metriä 41 solmun nopeudella ja taistelukärjen räjähdysaine oli vaihdettu Torpexiin, mitä oli 365 kg.

Mark IX esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1930 ja sitä parannettiin vuonna 1939. Se oli käytössä Leander-luokan risteilijöissä ja sen jälkeen valmistetuissa risteilijöissä sekä A-luokan hävittäjistä alkaen hävittäjissä.

Mark X otettiin käyttöön vuodesta 1939 alkaen sukellusveneissä, moottoritorpedoveneissä ja hävittäjissä.

Akkukäyttöinen torpedo, jossa taistelulatauksena 322 kg TNT:tä. Torpedo otettiin käyttöön toisessa maailmansodassa hävittäjillä.

Mark 12 tunnettiin ensin koodinimellä Ferry ja sitten Fancynä. Torpedoa ei kuitenkaan koskaan otettu tuotantoon. Vuodesta 1952 suunnitellussa torpedossa oli taistelukärjessä 340 kg torpexia ja sen voimanlähteenä oli HTP, mikä mahdollisti 5 kilometrin toimintamatkan 28 solmun nopeudella.

Koodinimellä Bidder suunniteltu akkukäyttöinen torpedo Mark 20 oli varustettu passiivisella etsimellä. Torpedosta oli kaksi versiota 20E pinta-aluksille ja 20S sukellusveneille. Pinta-alus versio poistui nopeasti käytöstä ohjelmointivaikeuksien vuoksi ja sukellusveneissä torpedo korvattiin 1980-luvulla Tigerfishillä.

Short Sturgeon sukellusveneidentorjuntalentokoneelle suunniteltu aktiivi/passiivi kaikuluotaimella ohjautuva torpedo. Projekti peruutettiin, mutta etsin siirrettiin Tigerfishiin.

Vickersin suunnittelema lankaohjattu Mark 20.

Vuonna 1971 palvelukseenotettu lankaohjattu Mark 20, joka oli vanhentuneesta teknologiastaan huolimatta käytössä kunnes Tigerfish saatiin käyttöön.

Ensimmäinen Tigerfish saatiin palvelukseen vuonna 1980 ja ne poistettiin vuonna 2004. Torpedosta valmistui useita eri versioita.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:British 21 inch torpedo