PROFILPELAJAR.COM

17P/Holmes
	; Komeetta 17P/Holmes kuvattuna 25. lokakuuta 2007
Löytäminen
Löytäjä	Edwin Holmes
Löytöpäivä	6. marraskuuta 1892
Muut nimet	1892 V1; 1892 III; 1892f;; 1899 L1; 1899 II; 1899d;; 1906 III; 1906f; 1964 O1;; 1964 X; 1964i; 1972 I;; 1971b; 1979 IV; 1979f;; 1986 V; 1986f; 1993 VII;; 1993i
Kiertorata
Apheli	5,183610 AU
Periheli	2,053218 AU
Isoakselin puolikas	3,618414 AU
Eksentrisyys	0,432564
Kiertoaika	6,882994 a
Inklinaatio	19,1126°
Edellinen periheli	14. helmikuuta 2021
Seuraava periheli	31. tammikuuta 2028
	Infobox OK

17P/Holmes on lyhytjaksoinen komeetta, jonka löysi Edwin Holmes 6. marraskuuta 1892. Komeetan kiertoaika Auringon ympäri on 7,0679 vuotta, ja sen tyypillinen kirkkaus perihelin lähellä on ollut noin 17 magnitudia.

Vuoden 2007 purkaus

Vuoden 2007 perihelin aikana (toukokuussa) komeetta ylsi ensin noin 14,5 magnitudin kohteeksi ja alkoi jo esittää merkkejä himmenemisestä. Aamulla 24. lokakuuta 2007 17P/Holmes kirkastui kuitenkin täysin odottamattomasti 17 magnitudista muutamassa tunnissa noin 2,8 magnitudiin. Tämä vastaa komeetan kirkastumista noin miljoonakertaisesti, ja se erottui Perseuksen tähdistössä helposti paljain silmin kellertävänä tähtenä. Kirkastumisen syy on ilmeisesti komeetan ytimessä tapahtunut purkaus, ja komeetta säilytti kirkkautensa likimain vakiona lähes kuukauden ajan. Purkauksen syy on toistaiseksi tuntematon muttei ilmeisesti kohteen historiassa ainutlaatuinen. Koska 17P/Holmes on normaalisti perihelissäänkin varsin himmeä, se on luultavasti löydetty alun perin juuri tämäntapaisen purkauksen vuoksi. Myös muilla komeetoilla on havaittu tätä purkausta muistuttavia kirkastumisia (esimerkiksi 41P/Tuttle-Giacobini-Kresak vuonna 1973), mutta ne eivät koskaan ole olleet yhtä massiivisia.

17P/Holmesilla ei vuoden 2007 ohituksen aikana havaittu komeetoille ominaista sumumaista pyrstöä, joskin joitakin viitteitä hyvin harvasta pyrstöstä saatiin lokakuun loppuun mennessä.^[1] Komeetan ydintä ympäröivästä pölystä ja kaasusta muodostuva koma laajentui kirkastumisen jälkeen voimakkaasti (katso ^[2]), ja marraskuun alussa komeetan kulmaläpimitta taivaalla oli jo noin 15 kaariminuuttia eli puolet Kuun kulmaläpimitasta. Kohde säilytti kirkkautensa hyvin ja näkyi helposti paljain silmin tähtimäisenä kohteena. Marraskuun lopussa komeetan koko oli jo noin 50 kaariminuuttia eli lähes kaksi Kuun läpimittaa. Marraskuun puolivälissä komeetta alkoi menettää kirkkauttaan. Komeetan ydintä ympäröivä koma laajeni entisestään, ja sen läpimitaksi mitattiin 1,4 miljoonaa kilometriä, mikä teki siitä hieman Aurinkoa kookkaamman kohteen. Komeetan himmentyessä sen koma jatkaa vähittäistä laajenemistaan.