Maaselän sotilasläänin esikunta sai 18. kesäkuuta 1941 Päämajan käskyn perustaa 14. divisioonan esikunnan. Käskyn mukaan divisioona tulisi toimimaan suoraan Päämajan alaisena ja se vastaanotti 26. kesäkuuta rajanvartioinnin välirauhan aikaiselta 10. prikaatilta. Samassa yhteydessä divisioona sai hyökkäystehtävän, mikäli sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan alkaisivat. Divisioonan tuli vallata Lentiera ja Repola sekä suojata oikealla ja vasemmalla olevien joukkojen eteneminen.[2]
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat muun muassa seuraavat yksiköt:[3]
14. divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan, joka pääsääntöisesti onnistuikin. Puolustusvoimien materiaalitilanteesta johtuen määrävahvuuksia ei kuitenkaan kaikilta osin saavutettu. Divisioonan miesvahvuus oli tavanomaista divisioonaa vahvempi vahvuuden ollessa divisioonan hyökkäysvaiheessa heinä-marraskuussa 1941 noin 21 000 miestä ja senkin jälkeen edelleen 15.000 miestä. Lottia Rukajärven suunnalla palveli noin 1 000 lottaa.[4]
Sotatoimet
Hyökkäysvaihe heinä-syyskuussa 1941
Päämajan 25. kesäkuuta 1941 annetun käskyn mukaan 14. divisioonan tuli olla hyökkäysvalmis 27. kesäkuuta mennessä. Divisioonaa oli suoraan päämajan alainen. Divisioona suoritti tiedusteluretkiä rajan taakse ottaen selkoa neuvostojoukoista. 4. heinäkuuta suomalaisdivisioona ylitti rajan. JR 10, JR 52 ja JR 31 etenivät Repolaan 8. heinäkuuta mennessä. Suomalaisten joukkojen eteläisellä sivustalla hyökännyt vahvennettu pataljoona valtasi Lentieran seuraavana päivänä. Pohjoisella sivustalla eteni vahvennettu komppania. 14. divisioonaa vastassa oli JR 337 neuvostoliittolaisesta 54. divisioonasta.
Repolan valtauksen jälkeen 14. divisioona jumittui kahdeksi viikoksi taisteluihin Omeliasta. Tilanne raukesi saarrostushyökkäyksellä 24. heinäkuuta mennessä. Divisioona eteni jälleen nopeasti, kunnes Ontrosenvaarassa neuvostojoukkojen vahvistukset pysäyttivät hyökkääjät. Suomalaiset saivat läpimurron Ontrosenvaarassa 12. elokuuta. Tämän jälkeen divisioona lepäsi melkein kuukauden, ennen kuin aloitti uudelleen hyökkäyksensä 5. syyskuuta. Rukajärven kylän divisioona saavutti 11. syyskuuta. Tämän jälkeen divisioona jatkoi etenemistään, kunnes 17. syyskuuta se sai käskyn ryhmittyä puolustukseen saavuttamalleen tasalle. Rintama kulki NuokkijärveltäOntajokea myöten Ontajärvelle ja Seesjärvelle. Tällä tasalla rintama pysyi sodan loppuun asti.
Vähän aikaa 14. divisioonan etenemisen jälkeen sen kaakkoispuolella II armeijakunta eteni nopeasti Soutjärven kautta Seesjärvelle, jonka sen joukot saavuttivat 25. lokakuuta. 7. marraskuuta II armeijakunnan joukot kohtasivat Rukajärven suunnan 14. divisioonan Volomajoella.
Komentajat
eversti Erkki Raappana (31. joulukuuta 1941 kenraalimajuriksi) 20. kesäkuuta 1941 – 11. joulukuuta 1944[5]
Tappiot
Yhtymien Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan 14. divisioonan kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat jatkosodan aikana yhteensä 7 237 miestä.[6]
↑Jatkosodan tiellä, s. 241–259. ('Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas) Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9
↑Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494
