Ğalimcan Möxəmmətcan ulı Ğaliyev, joka tunnetaan paremmin nimellä Barudi (tat.Галимҗан Мөхәммәтҗан улы Галиев / Баруди; 1857−1921) oli tataarilainen islamin uskon teologi, imaami, mufti, opettaja ja julkaisija. Suuntaukseltaan Barudi edusti uskonnollista uudistusliikettä jadidismia[1].
Barudi (oik. Galijev) syntyi vuonna 1857 Kazanin kuvernementissä. Hän aloitti opintonsa lapsena paikallisessa madrasassa ja jatkoi kouluttautumista Buharassa. Barudin palattua Kazaniin hän aloitti imaamin tehtävät moskeijassa, joka nykyään tunnetaan nimellä Galejevskaija. (Галеевская мечеть). Hänen alaisenaan oppilaiden määrä kasvoi, minkä seurauksena Barudi sai lopulta perustettua oman madrasan Muhammadiya vuonna 1882. Oppilaitoksessaan hän otti käyttöön "uuden menetelmän" (oṣul-e jadid = jadidismi). Kyseistä uudistusmenetelmää vastustaneet yrittivät lakkauttaa Barudin madrasan, mutta siitä tuli lopulta Kazanin suosituimpia ja suurimpia oppilaitoksia. Barudi koki suufilaisuuden tärkeänä "totuuden löytämiselle".[2][3][4]
Barudi alkoi vuonna 1906 julkaista uskonnollista lehteä "Din ve Edeb" (uskonto ja moraali). Lehdessä hän toi esiin uskonnon ja tieteen välistä suhdetta. Barudin mukaan niiden pitäisi olla harmoniassa toistensa kanssa. Barudi myös kirjoitti oppikirjoja, joita jaettiin Venäjän islamilaisissa oppilaitoksissa.[2][3]
Palattuaan Mekkan pyhiinvaellukseltaan vuonna 1910 Barudi joutui Venäjällä poliisin tarkkailun kohteeksi panislamilaisten yhteyksien epäilysten seurauksena.[4]
