Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Painottuu liiaksi energiatehokkuus- ja ympäristöasioihin. Itse järjestelmästä kerrotaan hyvin vähän.
Öljylämmityksen energialähteenä on jokin maaöljystä jalostettu tuote, yleensä kevyt polttoöljy eli lämmitysöljy. Suurissa laitospolttimissa käytetään lämmitykseen myös raskasta polttoöljyä. Öljy on energiatiivis ja helposti varastoitava ja kuljetettava energiamuoto.1 000 litraa kevyttä polttoöljyä vastaa energia-arvoltaan 10 000 kWh sähköä, 2 150 kiloa puupellettejä tai 5,8 kuutiota koivuhalkoja[1].
Öljylämmityksen lämpö siirretään lämmitettävään tilaan vesikiertoisella lämmönjakojärjestelmällä tai ilmalämmityksellä. Öljylämmitys vaatii erillisen palosuojatun teknisen tilan, eli kattilahuoneen (ns.pannuhuoneen), jossa järjestelmän laitteet sijaitsevat. Öljysäiliö voidaan sijoittaa sisään tai ulos, myös maan alle.
Öljylämmityksen eli öljylämmityskattilan hyötysuhde eli kyky muuttaa öljystä saatava energia lämmöksi on hyvä. Nykyaikaisen kattilan hyötysuhde on noin 95 %. Kondenssikattilalla, joka kykenee ottamaan palamiskaasuista otetun lämmön talteen ja syöttämään sen lämmityspiiriin, päästään jopa lähes 100 %:n hyötysuhteeseen.
Suomessa öljykattilan tuottamasta energiasta kuluu lämmitykseen noin ¾ ja lämpimän käyttöveden tuotantoon noin ¼. Öljy on fossiilinen polttoaine, jonka polttoprosessi aiheuttaa ilmastonmuutosta nopeuttavia kasvihuonekaasupäästöjä. Öljylämmitysjärjestelmään voidaan kytkeä avuksi aurinkolämpöjärjestelmää, tai öljykattilaksi voidaan valita myös puuta polttava kaksoispesäkattila. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi ilma-vesilämpöpumpun tai varaavan tulisijan käyttö öljylämmityksen rinnalla. Myös nestemäisten biopolttoaineiden on lämmitysöljyyn lisättynä todettu koehankkeissa soveltuvan hyvin öljylämmitysjärjestelmään.
Suomessa öljyllä lämmitettäviä rakennuksia on vajaa neljäsosa kaikista rakennuksista[2][1] (Arkistoitu – Internet Archive). Näistä pientaloja on vajaat 200 000. Suomessa käytettävä lämmitysöljy on rikitöntä ja sen palaminen on nykyaikaisella öljylämmitysjärjestelmällä tehokasta.
Öljylämmitystalojen öljynkulutus on noin 460 miljoonaa litraa vuodessa, mikä on vajaat 2 % Suomen kokonaisenergiankulutuksesta. Öljylämmitteisen pientalon keskimääräinen energiankulutus on noin 2 300 öljylitraa, kun se 10 vuotta aiemmin oli 600 litraa enemmän[3]. Asuinrakennusten öljylämmityksen tuottamat hiilidioksidipäästöt ovat alle 2,5 % fossiilisten polttoaineiden tuottamista hiilidioksidipäästöistä Suomessa.
Valtiovalta ja öljyala ovat vuodesta 1997 Höylä-energiatehokkuussopimuksin edistäneet energiatehokkuutta öljylämmitystaloissa. Avainasemassa ovat olleet neuvonta, kattiloiden kunnossapidon ja rinnakkaislämmönlähteiden käytön edistäminen.
Suomessa uusittiin vuosina 1997–2010 kaikkiaan 109 300 vanhaa, pääosin 1970-luvulla asennettua tai sitä vanhempaa öljykattilaa. Lisäksi öljylämmitystalojen energiataloutta parannettiin lisäeristyksin ja ikkunavaihdoin. Kaikilla näillä toimenpiteillä saavutettiin 1997–2010 yhteensä 16,10 TWh:n eli 1 610 miljoonan litran energiansäästö.
Vuonna 2020 valtio myönsi rahallista tukea öljylämmityksestä luopumiseen osana koronakriisistä toipumista.[4][5]
Lähteet
Suomen tilastollinen vuosikirja 2014, s. 236. (Taulukko 199. Rakennukset pääasiallisen käytön, lämmitys- ja rakennusaineen mukaan 31.12.2013) Helsinki: Tilastokeskus, 2014. ISBN 978-952-244-516-2
