Émile eli kasvatuksesta (ransk. Émile ou de l’éducation) on Jean-Jacques Rousseaun vuonna 1762 ilmestynyt kirja. Teoksen on suomentanut Jalmari Hahl vuonna 1905.[1]
Teoksessa käsitellään Rousseaun oikeana pitämää kasvatusta periaatteellisella tasolla. Hänen mukaansa lapsi on kasvatettava todella vapaaksi, autonomiseksi ihmiseksi. Ajatuksena on, että ihminen on lähtökohtaisesti hyvä, mutta vääristyneessä ympäristössä pahuus ja väärä pääsevät ihmiseen. Siksi Émile-lapsi ja hänen kasvattajansa vetäytyvät teoksessa kasvatuksen toteuttamiseksi puhtaaseen, turmeltumattomaan luonnonmukaiseen yhteisöön, jossa lapsi kuitenkin kasvatetaan yhteisön jäseneksi. Kasvatuksen jälkeen Émile palaa sivistyksen pariin.[2]
Vastaanotto
Teoksen neljänteen kirjaan sisältyvä "savoijilaisen papin julistus", jossa saarnattiin suvaitsevaisuuden ja rakkauden puolesta ja joka oli vapaa kaikista kirkon opinkappaleista, herätti myrskyn, ja Rousseau joutui pakenemaan Sveitsiin. Myös Sveitsissä Rousseau joutui vainojen kohteeksi, ja hänen täytyi taas lähteä liikkeelle. Muutaman vuoden pakoilun jälkeen hän päätyi vuonna 1766 Englantiin, minne hän oli tervetullut.[3]
Lähteet
- ↑ Rousseau, Jean-Jacques: Émile eli kasvatuksesta. ((Émile ou de l’éducation, 1762.) Suomentanut Jalmari Hahl (1905). Alkulauseen kirjoittanut V. A. Koskenniemi. Valiokirjasto maailmankirjallisuutta 14) Porvoo: WSOY, 1933.
- ↑ Nurmi, J.-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Pulkkinen, L. ja Ruoppila, I.: Ihmisen psykologinen kehitys. (Luku Kehityspsykologisen tutkimuksen historiaa, teoksen sivut 294–325. Rousseun teoksesta sivulla 296) WSOY, 2006.
- ↑ Tarschys, Bernhard: Kansojen historia. Osa 16. Valistuksen aika, s. 396-400. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09744-6
Aiheesta muualla
