Émile Souvestre (15. huhtikuuta 1806 Morlaix, Bretagne, Ranska – 8. heinäkuuta 1854 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen kirjailija, jonka äidinkieli oli bretoni[2].
Souvestre aloitti uransa lehtitoimittajana Brestissä mutta lähti 1836 Pariisiin, jossa hän hankki elantonsa kirjailijana ja opettajana. Souvestren onnistuneimpia teoksia ovat kuvaukset bretagnelaisesta kansaelämästä, kuten Derniers bretons (1835–1837) ja Foyer breton (1844). Kirja Un philosophe sous les toits ilmestyi 1851 ja sai Ranskan akatemian palkinnon. Yleisesti ottaen hänellä on teoksissaan moralisoiva ote, eivätkä ne ole kovin omaperäisiä, mutta tyyli on viehättävä. Hän kirjoitti myös esseitä, Causeries historiques et littéraires (1854), sekä vähäisiä näytelmiä.[3]
Souvestren tytär oli feministi ja opettaja Marie Souvestre.[4]
Suomennetut teokset
- Muistelmia uutterasta elämästä, Helsinki: K. E. Holm 1879.
- Kotilieden ääressä; suom. Elli N., Oulu: Veljekset Åström 1892
Lisäksi Souvestren novelleja on kokoelmissa:
- Novellikirja 1907: kodin kaunokirjallisuuden kuukausilehti, Helsinki: Helsingin kustannusosakeyhtiö 1907
- Novelleja, Porvoo, 1908.
- Satuprinssi. 18: tarulipas pienille pojille, toimittanut Väinö Hämeen-Anttila, Hämeenlinna: Karisto 1940
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
