Sudhamani syntyi kalastajaperheeseen lähellä Kollamia Keralassa, Intian eteläosassa. Äitinsä sairastuttua ja taloudenhoidollisten velvollisuuksien merkittävästi lisäännyttyä, Sudhamani joutui lopettamaan yhdeksänvuotiaana koulunkäynnin. Tyttölapsena hän alistui sekä perheensä että sukulaistensa palvelijaksi ja heidän toistuville pahoinpitelyilleen. Näistä vaatimattomista lähtökohdista hän kehittyi "universaaliseen äitiyteen", joka on houkutellut kannattajia ympäri maailmaa.lähde? Hän on erityisen tunnettu tavastaan "halata" ihmisiä (darshan), josta osa hänen kannattajistaan kokee saavansa uutta voimaa.[1]
Amma on syntynyt alueelle jossa enemmistö kansasta on hindulaisia, ja hänen opetuksensa pohjautuu useimmiten hindulaiseen mytologiaan. Amma ei kuitenkaan kehota ketään vaihtamaan uskontoaan vaan menemään syvemmälle omaan uskontoonsa ja pyrkimään sen todellisen sanoman ymmärtämiseen. Amman näkemyksen mukaan kaikkien uskontojen päämäärä on kuitenkin aina sama: saada ihminen oivaltamaan olevansa yhtä Jumalan, kaikkeuden kanssa ja antaa ohjeita siitä, miten tämä oivallus saavutetaan.
Järjestötoiminta
Amma on perustanut myös maailmanlaajuisen järjestön, jolla on hengellisiä ja hyväntekeväisyyteen liittyviä tavoitteita. Hän on perustanut Keralaan lahjoitusvaroin laajan ashramin ja rakennuttanut lukuisia kouluja ja asuntoja. Vuonna 2004 hänen järjestönsä auttoi tsunamin uhreja nopeasti. Amman järjestön on arvioitu keräävän vuodessa noin 20 miljoonan Yhdysvaltain dollarin edestä lahjoituksia.[2]
Amman kehittämiä menetelmiä on hyödynnetty myös muun muassa konfliktiherkän Kashmirin alueella toimivien intialaisten puolisotilaallisten joukkojen kouluttamisessa. Puheessaan YK:n maailmanrauhakokouksessa New Yorkissa 2000 Amma totesikin, että "avain maailmanrauhaan on jokaisen tällä planeetalla asuvan yksilön sisimmässä".
Amma Suomessa
Amma kävi ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1998 ja tämän jälkeen lähes joka vuosi (välivuodet 2001, 2007, 2012 ja 2014). Hänen suosionsa on kasvanut maailmalla ja myös Suomessa vuosi vuodelta. Amman käydessä Suomessa vuonna 2005 arviolta noin kahdeksantuhatta ihmistä jonotti kahden päivän aikana päästäkseen Amman darshaniin (halaukseen).
Amman arvioidaan halanneen ainakin 24 miljoonaa ihmistä viimeisten 30 vuoden aikana. Kriitikoiden mielestä luku on liioiteltu, sillä siihen päästäkseen Amman pitäisi halata kaksi ihmistä jokaisena valveillaolon minuuttina. Nukkumiseen laskelmassa jätetään kahdeksan tuntia vuorokaudessa.
Syksyllä 2008 Sulkavalla tehtiin historiaa, kun kunnan peruskoulun yläkoulun ja lukion oppilaat lahjoittivat taksvärkkikeräyksensä Äiti Amman hyväntekeväisyystyöhön. Suomessa ei näin ollut aikaisemmin tapahtunut. Taksvärkkikeräyksen ideoi Sulkavalla uskontoa, psykologiaa ja filosofiaa opettava Kati Saramäki, joka on kertonut löytäneensä väylän Äiti Amman luo Mikko von Hertzenin musiikin kautta.
Kritiikkiä
Intialainen skeptikkoSreeni Pattathanam on kirjoittanut vuonna 2002 kriittisen kirjan Äiti Ammasta. Teoksessaan Matha Amritanandamayi: Divya Kathakalum Yatharthyavum hän kyseenalaistaa Äiti Amman ihmetekoja, kertoo tämän pyörittävän toimintansa taustalla rahakasta bisnestä ja yhdistää hänet useisiin epäselviin kuolemantapauksiin.[3]
Amman entinen pitkäaikainen avustaja Gail Tredwell väitti kirjassaan, että ainakin hänen aikaansa Amma rankaisi niitä [4]joihin ei ollut tyytyväinen. Tredwell sanoi joutuneensa Amman ja potkimaksi tai saaneensa korvapuustin jos "laiskan nartun" huomio herpaantui hänen hieroessaan Amman jalkoja.[4] Tredwell kirjoitti kokemuksistaan vuonna 2013 kirjan Holy Hell - A Memoir of Faith, Devotion, and Pure Madness.[5] Tredwell kertoi Amman suvun hyötyneen rahalahjoituksista. Tredwell ei kuitenkaan nähnyt Ammaa pelkästään kielteisenä hahmona.[4]
Amman intialaisen organisaation talousasiat eivät ole julkisia. Yhdysvalloissa hänen seuraajansa on rekisteröity kirkkokunnaksi, joten sen ei tarvitse tehdä yhtä tarkkaa veroilmoitusta kuin muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen.[2]
